Taksi pysähtyi töksähtäen kauniin omakotitalon eteen. Vanha kotini oli aivan toisella puolen Gingeria Lanea, mutta olin siitä vain tyytyväinen. Astelin sisälle ja katselin varovasti ympärilleni. Kukaan ei ilmeisesti ollut keittiössä johon olin tupsahtanut, mutta pöydällä kyllä lojui leipäastia ja lautasia. Isä tuli perässäni kantaen Leonoraa. "Katsele nyt ympärillesi tyttöseni. Serafina ja lapset ovat varmasti jossain täällä." Samassa isä häipyi portaikkoon Leonoran kanssa ja portaita ylös rymisti ruskeahiuksinen poika, joka ei näyttänyt juurikaan minua nuoremmalta, mutta hänen täytyi olla John, minua kaksi vuotta nuorempi veljeni. Hän yllättyi minut nähdessään mutta sitten hänen vihreisiin silmiinsä nousi innostunut katse.



"Maria?" Poika sanoi kiinnostuneella äänellä. Katsahdin häneen hämmästyneesti ja nyökkäsin. Sitten poika otti pari juoksuaskelta ja rutisti minut syleilyynsä. Vastasin halaukseen edelleen hämmentyneenä. "Uus sisko! Sä et arvaakaan kuinka kauhee Chrissy on. Isä on puhunut susta ja oon tullut siihen tulokseen että sä oot paljon mukavempi." Poika hihkui irroittaen vihdoin kuristavan otteensa. Ujo hän ei ainakaan ollut, syöksyä nyt tuolla tavalla vieraan ihmisen kimppuun, sukulaisen, mutta silti vieraan. Poika huomasi minun tutkivan katseeni, köhähti kuin olisi puhetta pitänyt ja aloitti esittelemään keittiötä. Istuimme pöydän ääreen juttelemaan kun poika muisti vihdoin esitellä itsensä, vaikka tiesikin että minä tiedän hänen nimensä. "Kuten sä tiet, oon John. Iskä ja äiti anto mulle vauvana niinkin kauheen nimen kun John Ray Alexander Maple. Mä olisin halunnut että mun nimi olis Greg, kuten SimCityn Laamojen maalivahti!" John kertoi ja odotti selvästi että minä sanoisin jotain itsestäni. Kerroin olevani Maria Arquette Shandel, ihan vain Maria. John näytti mietteliäältä ja hihkaisi sitten keksineensä minulle lempinimen, Mary.



Kun John ja minä olimme kyllästyneet jutteluun, John kipaisi hakemaan olohuoneesta kaksi tyynyä, heitti toisen minulle ja sitten muksautti minua toisella. Olin niin upputunut sotaamme etten kuullu askelia takaani. "Jahas, Johnny - Ponny vauhdissa." Takaani kuului ivallinen tytönääni. Käännyin ja näin mustiin pukeutuneen, meikatun ja purkkaa jauhavan tytön. "Chrissy.." John voihkaisi ja lysähti lattialle istumaan. Tyttö lähestyi meitä ja tutki minut päästä varpaisiin. "Maria? Mä vähän ootin et iskän esikoine olis vähän niinku.. Cool. Mut ei se ookkaa." Chrissy mutisi purkkaa jauhaen. Vilkaisin häntä ihmettelevästi, mistä hän tiesi minkälainen minä olin, kun ei ollut tutustunutkaan. Tyttö katseli minua ja Johnia vielä hetken ivallisella ilmeellä, mutta kääntyi sitten ja käveli alas. John nousi ylös ja viskasi tyynyt nurkkaan. "Älä välitä Chrissystä. Se on omalaatuinen.." Hän mutisi ja katsoi sisarensa perään. "Mennäänkö alakertaan?" Hän sanoi sitten vähän iloisemmalla äänellä ja seurasin häntä sinne. Astelimme portaat alas ja tulimme pieneen aulaan. Vasemmalla oli ovi johon oli laitettu sininen ankkakuvioilla varustettu kyltti "Jayden", suoraan edessä oli vihreä ufoin koristeltu kyltti jossa luki "John" ja oikealla vaaleanpunainen pääkallokyltti jossa luki "Christina". Samalla kun tutkein ovia, Jaydenin ovi aukesi ja ulos astui isä. "Maria ja John, hienoa että olette jo tavanneet toisenne. Ajattelin, että Leonora majoitetaan Jaydenin kaveriksi ja Maria pääsee Christinan huonetoveriksi, koska hänen huoneensa on isompi kuin Johnin.." Isä sanoi ja katsoi minua hymyillen. Olisin kyllä mieluummin majoittunut Johnin huoneeseen, mutta myönnyin isän päätökseen.



Illalla kun olin mennyt joka asiaan ivallisen kommenttinsa heittävän Chrissyn kanssa nukkumaan, yläkerrassa isä ja Serafinaksi iltapalalla itsensä esitellyt nainen keskustelivat television ääressä. "Maria on oikein suloinen tyttö. Harmi vain ettei hän näytä tulevan toimeen Christinan kanssa." Serafina sanoi katsoessaan Connya hellästi. "Niin, mutta John ja Maria ovat heti ystävystyneet. Ihmeellistä." Isä hymähti ja tarttui sohvapöydällä olevaan viinilasiin. "Se on kyllä hienoa. Kaikenlisäksi on mukavaa saada taloon vauva. Siitä onkin jo kaksi ja puoli vuotta aikaa kun Jayden oli noin pieni." Serafina sanoi katsellen seinällä roikkuvaa kuvaa vauvaiässä olevasta Jaydenista. "Aika rientää. Leonora täyttää kolmen viikon päästä jo vuoden, ja Marialla on kuukauden päästä syntymäpäivä. Kaksosetkin täyttävät pian vuosia. Miksi ihmeessä kaikki lapset ovat päättäneet syntyä keväällä?" Isä sanoi lipittäen viiniä ja katsellessaan samalla  James Blond ja hiusväri -elokuvaa. Serafina tyytyi nyökkäämään ja tarttumaan omaan lasiinsa. Onneksi he eivät vielä tienneet millaiseksi perheasiat paisuisivat.



Aamulla heräsin valoisaan sunnuntai-aamuun ja lähdin pyjamassani tassuttelemaan terassille. Ulkona Serafina opetti Jaydenia kävelemään kunnolla. Tunsin pienen kateuden pistoksen, ei minua kukaan koskaan kävelemään opettanut, joudun ihan itse oppimaan. Serafina huomasi että katselen, ja hän vilkutti iloisesti minulle. Hän oli ainakin mukava, hyvin äitimäinen ja oikean äitini vastakohta. Minusta tuntui että pystyisin hyvin sopeutumaan tähän perheeseen, kunhan vain Chrissy olisi ystävällisempi. Mistäköhän hänkin oli ilkeytensä ja ärsyttävyytensä perinyt, ei isä eikä sen puoleen Serafinakaan ilkeä ihminen ollut. Istuin siinä terassin tuolilla pohtimassa maailman menoa, kun isä tuli autonavaimia heiluttaen luokseni. "Vien sinut ja Chrissyn kampaajalle tänään. Uutta tuulta kuontaloihin. Sinulle hankin myös uuden asun, paras että uudistut kokonaan. Olethan nyt periaatteessa Maple." Isä sanoi hymyillen ja katsoin häntä hieman säikähteesti. En minä halunnut muuttua, tyylini muistutti minua äidistä! Suostuin kuitenkin isän mieliksi. "Miksi minä muuten olen Shandel enkä Maple?" Kysyin isältä ja isän naama venähti pettyneesti. "Sinulla on äitisi sukunimi kuten tiedät.. Emme olleet koskaan naimisissa. Mutta selitän sinulle myöhemmin tarkemmin asiaa, käy nyt vaihtamassa yllesi arkiasu." Isä sanoi ja lähti vihellellen kohti autoa.



Kävin pukeutumassa ja palatessani kyllästyneen näköinen Chrissy istui jo takapenkillä. Kipusin hänen viereensä, isä starttasi auton ja lähti ajelemaan kylälle. "Miksei John tullut kanssa?" Kysyin isältä ja hän hymähti. "Olimme jonkin aikaa sitten viettämässä poikien iltaa ja hänet stailattiin silloin. Nyt on typyjen vuoro." Isä kertoi katsellen minua ja Chrissyä taustapeilistä. Ensiksi isä raahasi meidät kampaamoon, sitten minut vaateostoksille Chrissyn mutistessa että hänkin haluaa uudet vaatteet ja lopulta isä pakkasi meidät autoon ja huristelimme kotiin.



Istuin syömässä iltapalaa, kun Chrissy tuli syömään kanssani. "Kukas yrittää kuulua joukkoon?" Hän sanoi pisteliäästi ja tunki leipää suuhunsa. Mutisin vain jotain ja Chrissy jatkoi. "Varmaan tahallas halusit tollaset vaatteet, matkii mua!" Hän valitti pyöritellen siniseksi värjättyä hiussuortuvaa sormiensa välissä. "Enkä. Isä halusi ostaa kalliimman vaihtoehdon. Ja hän halusi leikata hiukseni." Vastasin hiljaa ja Chrissy nauroi. "Ihan miten vain." Hän murahti ja häipyi. Olin hieman ihmeissäni hänen käytöksestään ja pohdein syitä siihen mutustaessani leipääni.

Tähän päättyi tämä vähän lyhempi osa, miten perhe-elämä Mapleilla jatkuukaan myöhemmin?