"Conny!! Minä en jaksa!! Maria kiusaa Chrissyäni jatkuvasti! Etkö saa lastasi kuriin?" Kuulin Serafinan äänen huutavan kävellessäni nukkumaan eräänä iltana. Jäin kuuntelemaan vaivihkaa oven taakse. Pian isän ääni tulvi käytävään. "Kuules nyt, Maria ei ole kiusannut Christinaa. Chrissy on kiusannut Mariaa." Isä sanoi tyynesti, mutta erotin hänen äänestään pienen ärtymisen poikasen. "Vai niin! Miksi tyttäremme sitten koko ajan sanoo minulle miten ilkeä Maria hänelle on?" Serafinan ääni jyrisi korviini. "Hän valehtelee. En valitse lempilastani, tunnen vain molemmat tyttäreni niin hyvin, että tiedän Chrissyn olevan taipuvainen ilkeyksiin ja valehteluun, Maria taas.. No, hän on kärsinyt niin paljon, että tuskin lisäisi kärsimyksiään kiusaamalla Chrissyä, sillä hän kyllä tietää että saisi rangaistuksen." Isä yritti selvittää vaimolleen. Serafina ei selvästi uskonut vaan hän jatkoi vihamielisellä äänensävyllä; "Minä en halunnut tänne kahta lasta jotka eivät ole minun! Haluan vielä yhden biologisen lapsen ja nuo kaksi inhottavaa lasta ulos!" Sätkähdin oven takana ja aloin miettiä Serafinan aiempaa käytöstä. Hän on aina esittänyt pitävänsä minusta ja Leonorasta, isällekin.. "Inhottavaa lasta? Vielä eilen sanoit molempia hurmaaviksi. Sitäpaitsi muistan sinun sanoneen että meidän pitää juhlia Leonoran kaksivuotispäivää, hänhän täyttää vasta yhden vuoden ja Maria yksitoista. Minä en ymmärrä sinua Seffy." Isä sanoi hieman rasittuneella äänellä. Kuulin murahduksen joka ilmeisesti tuli Serafinan suusta. "Jaha! Minun ja Chrissyn vika oletan. Miksi syrjit vaimoasi ja nuorinta tytärtäsi?!" Hän karjahti ja isä selvästi hätkähti, sillä kuulin jonkun tippuvan alas kirjahyllystä ja särkyvän lattialla. Isä oli varmastikin säikähtäessään tölväissyt hyllyä. "En syrji enkä sano kenenkään viaksi mitään. Minusta tämä riita saa nyt loppua." Isä sanoi ja avasi television. Minä näin parhaaksi juosta sänkyyni.
Kun olin lähtenyt Johnin ja Chrissyn kanssa kouluun, isä tuskaili kotona. "Serafina ja Leonora poissa. Miksi Seffy olisi vienyt Leonoran neuvolaan puolestani, kun juuri eilen hän ilmaisi miten syvästi inhoaa vauvaa.." Isä mutisi itsekseen ja meni puhelinpöydän luo ja tajusi Serafinan jättäneen kännykkänsä kotiin. Huomattuaan tämän hän tarttui kotipuhelimeen ja näpytteli kiivaasti numeroita. "Saisiko hoitaja Dermonnille, kiitos." Isä tokaisi puhelimeen ja jatkoi sitten pyydetyn hoitajan tullessa puhelimeen "Vastaanotollenne on jo varmasti tullut Leonora Lengerio vaimoni Serafinan kanssa, joten.." Isä aloitti, mutta toisessa päässä keskeytettiin hänet ja kerrottiin etteivät he ole tulleet. Isä oli hämillään ja laski luurin. Sitten hän vaihtoi vaatteensa, soitti naapurin Samanthan hoitamaan Jaydenia ja juoksi autolleen.
Saavuimme koulusta, muttei ketään ollut Samanthan ja Jaydenin lisäksi kotosalla. Samantha istui Jaydenin kanssa sohvalla lukien kirjaa ja me hämmästelimme aikuisten ja Leonoran poissaoloa. Pian ulkoa kuului ääntä ja isän auto kurvasi pihatielle. Pian ovesta sisälle tupsahti hyvin huolestuneen näköinen isä, joka käski meidät kaikki pöydän ääreen ja ojensi rahaa Samanthalle Jaydenin hoidosta.
"Juttu on nyt niin, että Leonora ja Serafina ovat kadonnet." Isä sanoi suoraan kiertelemättä asiaa. Vetäisin henkeä kuuluvasti, mutta Chrissy vain naurahti ja John näytti pöllämystyneeltä. "Kadonnut? Vedät meitä höplästä isä. Äiti on varmasti ostoksilla ja Leonora kiivennyt ulos ikkunasta ja kuollut." Chrissy tuhahti ja isä katsoi häntä järkyttyneesti. "Christina! He olivat jo aamulla poissa ja kyllähän minä.. No, jokatapauksessa niin ei ole käynyt!" Isä jyrähti ja Chrissy näytti hieman säikähtäneeltä, mutta ivallinen hymy ei kadonnut hänen kasvoiltaan. Minä aloin nyyhkyttää pelosta Leonoran puolesta.
"Mariaiseni, kaikki on varmasti ihan kunnossa.. Toivon mukaan." Isä kuiskasi korvaani noustessaan pöydästä ja kiertäessään kätensä ympärilleni. John katsoi vierestä hieman huolestunut vivahde kasvoillaan, mutta ilmeisestikään hän ei pelännyt että äidilleen olisi sattunut jotain, mutta minä totisesti pelkäsin että alle yksivuotias sisareni oli kuollut.
Menin isän ja Serafinan sängylle istumaan ja miettimään asioita. Sänky oli aamun jäljiltä petaamaton ja se narisi voimakkaasti kun istuuduin toiselle puolen sänkyä. Miksi Serafina ja Leonora katosivat? Liittyikö tämä jotenkin eiliseen riitaan? Tiesikö isä enemmän mitä kertoi? Mikseivät kaksoset pelänneet äitinsä puolesta? Miksi minulle käy aina näin?
Pian John tuli luokseni ja istuutui viereeni. "Kuule Maria.. Mä tiedän jotain mitä sä et tiedä, mutta äiti vannoitti mua olemaan kertomatta siitä." Katsahdin Johniin pelokkaasti. "Liittyykö se jotenkin Leonoraan?" John oli vaivaantuneen näköinen. "Ei. Oikeastaan. Enemmän äitiisi, suhun ja.. En mä voi kertoa vaikka haluaisin!" John puuskahti ja painoi kasvonsa tyynyyn. "John! Miksi äitisi kertoo sinulle sitten tuollaisia juttuja jollet saa kertoa niitä eteenpäin ja olet vielä noin pieni?" Sanoin hitusen kovemmalla äänellä mitä olin tarkoittanut järkytykseni takia. "Maria.. Mä olen pahoillani että ees sanoin että tiedän jotain.. Meinasin sen äsken sanoo.. Mut unohda."
"Shandel! Mahat nyt suree sitä sun paskakonettas.."Chrissyn ääni kuului vierestäni hyisenä ja ivallisena. Hän ei koskaan ennen ollut sanonut minua sukunimeltä, joten hämmästyin vähän, mutta jätin sen sitten omaan arvoonsa. "Ole hiljaa.." Mutisin ja tuijottelin jalkojani. Chrissy alkoi nauraa ja oli juuri sanomassa jotain kun John pomppasi seisomaan juoksi sängyn toiselle puolelle ja veti minut sängystä alas. "Älä kuuntele tota. Tule, mennään." John sanoi ja katsoi minua anovasti. "Prinssi nakkisormi tulee.." Chrissy kikatteli, mutta hänen ilmeensä hyytyi kun John kääntyi katsomaan häntä silmät leimuten. "Ole HILJAA!" John jyrähti ja puristi kätensä nyrkkiin.
John nosti kätensä ja tökkäsi Chrissyä voimakkaasti rintaan. Tyttö ulvahti kivusta ja katsoi veljeään erittäin järkyttyneenä. "John! Miten sä saatoit.." Chrissy kimitti ja katsoi veljeään. Johnin silmät leiskuivat "Jätä Maria rauhaan." Hän sanoi kirskutellen hampaitaan. Chrissy nyökkäsi vaiteliaasti ja juoksi huoneesta pois. John kääntyi minun puoleeni ja huokaisi. "Chrissy on idiootti." Katselin Johnia jo hieman huvittuneesti "Hyvin sanottu, kun ottaa huomioon että hän on kaksoissisaresi.." Tokaisin ja kurkkasin ikkunasta ulos toivoen että Serafina ja Leonora palaisivat.
"Älä murjota, kyllä ne löytyy. " John tokaisi ja kertoi sitten vitsin piereskelevästä kahvimukista. Hekottelimme siinä jonkin aikaa ja kerroimme toisillemme vitsejä. Pian isän järkyttynyt huuto kiiri olkkarista makkariin. "John! Maria! Chrissy! Tänne ja vähän äkkiä!" Kurkkuuni nousi pala, nyt se kertoisi että Leonora olisi kuollut..
Tulimme olohuoneeseen jossa isä istui uutiset televisiossa pauhaten. Juuri kun istuin sohvalle, uutistenlukija lausui sanat "Gingeria Lanen metsästä on löytynyt pahoin vaurioitunut kulkuneuvo, keltainen volvo. Matkustajia ei autossa ollut, mutta takapenkillä oli lastenistuin joka oli irronnut auton törmätessä puuhun. Ratista löytyi runsaasti verta ja takapenkillä oli kanipehmolelu jolta oli irronnut pää." Katsoin suutani aukoen uutistenlukijaa joka siirtyi kertomaan SimCityn saastetasosta. "Isä!! Leonoralla on kanipehmolelu ja Serafinalla keltainen auto, eikö vain?!" Olin kauhusta jäykkänä. Isä nyökkäsi ja me kolme istuimme hiljaa olohuoneessa katsomassa turtana naista joka paasasi televisiossa siitä miten jätteitä ei saa heittää luontoon.
Kommentit