Äiti hoiperteli sisään ja hänen perässään tuli mies jota en ovea avatessani vielä nähnyt. Pieni pääni alkoi raksuttaa ja aloin pelätä miehen tekevän meille pahaa. Äiti horjui kohti rappusia, tarttui kaiteeseen ja yritti hinata itseään ylös hihitellen kuin pikkulapsi. Mies tuli äidin taakse ja työnsi häntä ylöspäin. Katselin hämmästyksen vallassa kun he pääsivät ylös ja äidin heleä nauru kiiri alakertaan. Pian äiti alkoi kiljua ja katto natista. Säikähdin ja lähdin juoksemaan yläkertaan.
Kiipesin portaat vauhdilla, mutta olin tuiskahtaa selälleni saavuttuani äidin huoneeseen. Äiti makasi sängyllään nakuna ja mies oli hänen päällään. Luulin jo, että mies yritti tappaa äitiä, mutta ymmärsin sitten että tämä on sitä mistä äiti mainitsi joskus nimityksellä "aikuisten leikki." Hytisin inhosta ja kipitin nopeasti huoneeseeni.
Sujahdin lämpimien lakanoiden väliin mutten saanut nukutuksi koska viereisestä huoneesta kantautui äidin hihitystä ja sängynrutinaa. Vedin peiton korviin ja lopulta nukahdin nähden painajaisia äidin ja tuon inhottavan miehen puuhista.
Heräsin aamulla aikaisin ja juoksin nopeasti koulubussiin sen saavuttua sillä en halunnut katsella taas humalaista äitiäni. Saavuin luokkaan ja menin paikalleni parhaan ystäväni Payn viereen. Payn vieressä istui luokan kovistyttö, Shamey, joka kertoi kovaan ääneen luokkaan saapuessani siitä miten hänen 'läski' veljensä tuli aamulla kotiin jonkun naisen luota. Sitten Shamey, ikuinen vihamieheni piti tauon korostaen juttunsa dramaattisuutta ja henkäisi sitten "Se nainen oli Marian äiti!" Järkytyin ja olin tippua tuolilta. Opettajamme, Mirjam Kardel katsoi kauhistuneena meitä ja sanoi hiljaa "10 -vuotiaita tyttöjä ja puhuvat tuollaisista asioista. Ei minun lapsuudessani.."
Tulin koulusta hieman närkästyneenä, koko luokka oli pilaillut siitä miten Shameyn veljellä ja äidilläni on romanssi. Kai heillä sitten oli, mistä minä tiesin.. Mutta kotiin päästyäni äiti istui jonkin miehen kanssa keittiössä, eikä tämä mies ollut sama kuin viime yönä. "Kas Maria! Tässä on Adam. Adam Lengerio. Adam, tässä on tyttäreni Maria." Äiti sanoi hilpeästi astuttuani keittiöön. Adam nyökkäsi ja minä lähestyin hieman epäillen heitä. Mitä tämä oli olevinaan?
Äiti nousi pöydästä ja kehotti minua lähemmäs. Sitten hän otti käteni omiinsa ja käänsi kätensä minun käsieni päälle. "Adam ja minä menimme kihloihin tänään!" Hän henkäisi ja katsoi minua onnellisena ison timanttisormuksen kiiltäessä hänen sormessaan. Vilkaisin häneen hieman hirvittyneenä. "Mutta äiti.. Eihän Adam ollut täällä eilen, eihän?" Sanoin ujosti vilkuillen Adamia joka istui edelleen pöydässä hymyillen. "Eilen? Mitä tarkoitat tyttöni?" Äiti sanoi näyttäen kysymysmerkiltä. "Eilenhän tulit kotiin yöllä.. Miehen kanssa. Eikä se mies ollut tuo Adam, vaan luokkalaiseni Shameyn veli George." Sanoin tapittaen äitiä silmiin. Äiti vetäisi kätensä nopeasti pois ja näytti kauhistuneelta. "Eihän! Miksen minä muista mitään siitä?" Hän kirkaisi ja vilkaisi hätääntyneenä Adamia. "Tyttö on varmastikin nähnyt unta." Adam hymähti, nousi pöydästä ja kiersi kätensä äidin ympärille. Mutta minähän en unta nähnyt. Olen varma.
Katselin ikkunasta kun äiti ja Adam menivät ulos tupakalle. Kuulin hiljaista keskustelua ja erotin kun äiti sanoi "En ymmärrä.. En muista mitään edellisillasta, mutta vannon etten ollut kenenkään miehen kanssa. Ymmärräthän rakas?" Adam nyökkäsi ja veti pitkän henkäyksen tupakastaan. Käännyin pois ikkunasta ja kävelin huoneeseeni. Aikuiset ovat tyhmiä.
Menin tekemään läksyjä ja aikuiset olivat edelleen ulkona. Pian Adam kuitenkin tuli sisälle keskeyttäen läksyjentekoni. "Maria -pieni. Olen rakastunut äitiisi ja kai ymmärrät sen?" Adam sanoi katsoen minuun jotenkin tiukalla ilmeellä. "Tottakai.. Olen iloinen että saan nyt uuden isän." Mutisin katsoessani kengänkärkiäni. "En voi korvata isääsi, vaikka haluaisinkin. Lina kertoi minulle kaiken isäsi kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta, joten ole huoleti. Ollaanko kavereita?" Adam sanoi jo hieman iloisemmin ja ojensi minulle kättään. "Ollaan." Sanoin ja läppäsin Adamin odottavaan käteen.
Menin huoneeseeni maalaamaan kun olin saanut läksyt tehtyä. En pystynyt kauaa keskittymään kun minut valtasi huumaava onnentunne. "Jes." Kiljaisin ja hyppäsin ilmaan. Olin innoissani, minulla olisi taas kokonainen perhe, isäkin. Oma isäni oli kuollut ollessani 2 -vuotias, hän oli ollut laivalla kaveriporukassaan, mutta juhliessaan laivankannella hän oli horjahtanut mereen ja hukkunut. Hänen ruumistaan ei äidin mukaan ole koskaan löydetty. Isän kuolemasta lähtien äiti on ollut kummallinen ja tullut lähes joka ilta kotiin juopuneena. Minä olen oppinut elämään jonkin verran jo omillani. Isääni en ole osannut surra, sillä en muista häntä, olen osannut kaivata vain sitä hahmoa joka huolehtisi minusta jollei äiti kykene.
Kävelin alakertaan syömään iltapalaa, ja huomasin äidin ja Adamin muhinoimassa sohvalla. Nyrpistin nenääni ja kävelin lähemmäs. "Jos teidän on pakko tehdä tuota tehkää niin etten minä näe. Ottakaa huomioon etten minä ole vielä aikuinen." (onneksi en ole) Sanoin inhoavasti ja kävelin jääkaapille. Aikuiset ovat tyhmiä, totesin jo toistamiseen saman päivän aikana.
Otin jääkaapista tuoremehutölkin ja join ahnaasti. Sain kuitenkin nopeasti yökkimiskohtauksen ja mehu suihkusi pöydälle. "Vanhaa!" Totesin pettyneenä ja katsoin äitiä joka oli lopettanut kuhertelun ja tullut kaivamaan itse jääkaappia. "Ööh.. Taisin unohtaa käydä kaupassa." Äiti mutisi tonkiessaan kaapista homeista leipää.
"Tule tänne." Äiti mutisi aamulla kun olin lähdössä kouluun ja kiskaisi minut sohvalle. "Minä tuota.. Olen.." Äiti aloitti muttei ehtinyt sanoa enempää koska lähti juoksemaan kohti vessaa. Jäin hömistyneenä istumaan paikallani ja kun äiti palasi huonovointisen näköisenä, hän istui takaisin viereeni ja halasi minua. "Olen raskaana. Siksi päätimme Adamin kanssa että menemme naimisiin jo kahden viikon kuluttua." Äiti sanoi hymyillen. "Mitä? Pikkuveli tai -sisko! Mutta eikö raskaus kestä kauemmin kuin kaksi viikkoa?" Sanoin hämilläni nopeasta toiminnasta. "Ööh... Kyllähän se kestää mutta raskauteni on jo kolmannella kuulla.. Olen tapaillut Adamia silloin tällöin jo puolen vuoden ajan.." Äiti sanoi väännellen naamaansa. "Aijjaa. Olisin ollut iloinen jos olisit aikaisemmin sanonut. Sitten en olisi joutunut murehtimaan rikkonaista perhettäni näin paljon enemmän mitä olisi ollut tarpeen." Sanoin hitusen vihaisena ja lähdin kohti pihalleni saapunutta koulubussia.
Tasan kahden viikon päästä oli äidin ja Adamin häät. Pienet häät. Häävieraina oli vain minä, Rullis tönötti parkkiruudussaan (vannon että se näytti vihaiselta) ja äidin tupakka-aski (äidin paras kaveri) kökötti katukiveyksellä puun takana. Pappikin myöhästyi kahdella tunnilla tapahtumasta. Vihkimisen jälkeen äiti otti Adamin sukunimen ja he suutelivat pitkään. Sitä kyllä vähän ihmettelen että miksi äiti pukeutui kermakakuksi ja Adamilla oli vanha kauhtunut juhla-asu ja ruma punainen huivi. Kuka sanoikaan että erilaisuus on rikkaus?
Tähän päättyi toinen osa Marian elämästä. Seuraavaksi pääsemme seuraamaan miten Maria, hänen äitinsä, uusi isäpuolensa ja toukka Linan mahassa sopeutuvat perhe-elämään.
Kommentit